[ uutta opetellessa ]

Olen tehnyt hypyn kohti tuntematonta ja jännittänyt tulevaa - jännittänyt innolla, jännittänyt kauhulla. Nauranut, itkenyt, odottanut, pelännyt. Kolme kuukautta laskenut päiviä ja rakastanut tuttua ja turvallista entistä enemmän. Pitänyt kiinni ja tuntenut paljon. Nyt istun uutta arkeani ihmetellen Kööpenhaminassa, innostuneena, mutta samalla hieman hämmentyneenä.

Sain mielenkiintoisen ja itseäni haastavan työtarjouksen Kööpenhaminasta tuulisena marraskuun iltana. Tulevalle työpaikalleni etsittiin kiperästi esimiestä, joka pystyisi auttamaan kulttuurin muuttamisessa keskellä brändimuutosta. Minut kontaktoinut henkilö oli muutaman aiemmin tapahtuneen yhteisen työtapaamisen myötä vakuuttunut siitä, että olisin juuri oikea ihminen tähän hommaan. Imartelevaa oli myös, että kyseinen henkilö (joka on muuten inspiroinut minua jo ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien) osasi ajatella asiaa myös minun kantiltani; kuinka siirtyminen kasvavaan ja kansainväliseen Köpikseen auttaisi minua eteenpäin urallani ja että jotain suurta saattaisi tapahtua jo hyvinkin pian.

Alkoi kuukauden kestänyt viestittely, vaihtoehtojen punnitseminen ja oman rohkeuteni haastaminen, jonka päätteeksi sanoin (ehkä hieman sinisilmäisesti ja lopulta "hetken mielijohteesta") kyllä pitkäaikaiselle unelmalleni työskennellä ulkomailla. Vaikka olenkin ollut aupairina Kaliforniassa ja matkaoppaana Espanjassa, niin tiesin tämän olevan aivan erilaista ja sen vuoksi bucketlistallani keikkunutta ulkomaan työskentelyä en vielä ollut merkinnyt toteutuneeksi.

Tuulinen marraskuun ilta on vaihtunut vieläkin tuulisempaan helmikuun iltaan. Pohjakerroksen asunto Helsingin keskustassa ullakkoasuntoon Kööpenhaminan Østerbrossa, Helsingin ratikat pyöräilyyn Nyhavnissa ja Cristianshavnissa. Työpäivinä pyöräilyä kertyy yhteensä 30km, joten Suomen salikortille ei vielä ole tarvinnut etsiä tanskalaista korviketta. Ja vesi, yök. Se on vaihtunut mielettömän herkullisesta suomalaisesta kraanavedestä Köpiksen kalkkiveteen, joka maistuu ihan vehkeeltä ja hetkessä turmelee kraanat, vedenkeittimet ja muut härvelit. 

Entä työ, se joka sai minut lähtemään? Sama yritys, sama positio. Ihania ihmisiä, joiden puheesta (tanskasta) en oikein saa vielä kiinni, joten tuijotan suu auki ja vastaan ympäripyöreästi "wow". Entiseen verrattuna todella erilainen työpaikkakulttuuri ja sitä myöten uudenlaiset haasteet tiimin kanssa. Järjettömän kattava ja maistuva työpaikkaruoka aamiaisesta illalliseen kaikkine naposteltavineen - se onkin ainoa hintatasoltaan (12dkk päivässä), joka ei kokoajan kauhistuta. Ensimmäisen viikon töyssyistä ja törmäyksistä ei voi jatkaa kuin kohti parempaa ja odottaa avoimena mitä kaikkea upeaa tämä uusi paikka minulle tuleekaan tarjoamaan. Innolla odotan. 

Ja koska tanskan kieltä en vielä osaa puhua enkä kirjoittaa, jotain ehkä ruotsin ja norjan kielen taitamisen kautta ymmärrän, olen päättänyt postauksieni loppuun lisätä aina jotain uutta oppimaani tanskaksi:

Velkommen og farvel!